Tässä artikkelissa aiomme syventyä aiheeseen Johannes Stark, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime vuosina. _Var1 on konsepti, josta on keskusteltu eri alueilla politiikasta tieteeseen. Kautta historian Johannes Stark:llä on ollut keskeinen rooli yhteiskunnassa, sillä se on muokannut ihmisten tapaa olla vuorovaikutuksessa keskenään ja ympäröivän ympäristön kanssa. Tässä mielessä on tärkeää ymmärtää syvällisesti Johannes Stark:n eri näkökohdat sekä sen vaikutus päätöksentekoon ja meitä ympäröivän todellisuuden konfiguraatio. Siksi koko tämän artikkelin tutkimme erilaisia lähestymistapoja ja näkökulmia, jotka liittyvät Johannes Stark:een, tavoitteenaan valaista aihetta, joka herättää edelleen suurta kiinnostusta ja uteliaisuutta.
Johannes Stark | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. huhtikuuta 1874 Schickenhof, Saksan keisarikunta |
Kuollut | 21. kesäkuuta 1957 (83 vuotta) Traunstein, Saksa |
Kansalaisuus | saksalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Münchenin yliopisto (Tohtori, 1897) |
Väitöstyön ohjaaja | Eugen von Lommel |
Instituutti |
Göttingenin yliopisto Hannoverin yliopisto RWTH Aachen Greifswaldin yliopisto Würzburgin yliopisto |
Tutkimusalue | fysiikka |
Tunnetut työt | Starkin ilmiö |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (1919) |
|
Johannes Stark (15. huhtikuuta 1874 Schickenhof, Baijeri – 21. kesäkuuta 1957) oli merkittävä 1900-luvun fyysikko, joka sai Nobelin fysiikanpalkinnon.
Stark aloitti opintonsa Bayreuthin kymnaasissa ja jatkoi Regensburgissa. Yliopisto-opinnot alkoivat Münchenin yliopistossa, jossa hän opiskeli fysiikkaa, matematiikkaa, kemiaa ja kristallografiaa. Hänen virka-aikansa alkoi 1894. Hän valmistui tohtoriksi 1897.
Stark työskenteli lukuisissa viroissa Fysiikan instituutissa vuoteen 1900 saakka, jolloin hän aloitti palkattomana luennoitsijana Göttingenin yliopistossa. Hän työskenteli ja tutki lukuisissa yliopistoissa, kuten Greifswaldin yliopistossa. Hän sai vuonna 1919 Nobelin palkinnon "Doppler-ilmiön löydöstä ohenneessa kaasussa virtaavista positiivisista ioneista ja spektriviivojen jakamisesta sähkökentässä". Näistä jälkimmäinen tunnetaan Starkin ilmiönä. Hän jäi eläkkeelle 1939.
Stark julkaisi yli 300 esitelmää käsitellen lähinnä sähköä ja siihen liittyviä aiheita.
|