Ferenc Krausz
Seuraavassa artikkelissa puhumme Ferenc Krausz:stä, aiheesta, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Ferenc Krausz on aihe, joka on herättänyt keskustelua ja keskustelua nyky-yhteiskunnassa, koska sillä on merkittävä vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Tämän artikkelin aikana tutkitaan erilaisia Ferenc Krausz:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Erilaisia näkökulmia ja mielipiteitä käsitellään tavoitteena tarjota täydellinen ja objektiivinen näkemys tästä aiheesta. Lisäksi analysoidaan viimeaikaisia tutkimuksia ja tutkimuksia ajantasaisen ja asiaankuuluvan tiedon saamiseksi. Kaiken tämän tavoitteena on tarjota lukijalle syvä ja rikastuttava ymmärrys Ferenc Krausz:stä.
| Ferenc Krausz | |
|---|---|
.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot |
Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopisto Budapestin yliopisto Wienin teknillinen yliopisto |
| Instituutti |
Wienin teknillinen yliopisto Kvanttioptiikan Max Planck -instituutti Ludwig-Maximilians-Universität München |
| Tutkimusalue | attosekuntifysiikka ja laserfysiikka |
| Tunnetut työt | attosekunnin pituisten valopulssien mittaaminen |
| Palkinnot |
Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto (2013) Wolfin palkinto (2022) Nobelin fysiikanpalkinto (2023) |
|
|
|
Ferenc Krausz (s. 17. toukokuuta 1962 Mór, Unkari) on itävaltalais-unkarilainen fyysikko, joka on yksi attosekuntifysiikan uranuurtajista. Hänen ryhmänsä onnistui 2001 mittaamaan attosekunnin (sekunnin triljoonasosa, 10−18 s) mittaisia valopulsseja. Krausz jakoi 2023 Nobelin fysiikanpalkinnon Pierre Agostiniin ja Anne L’Huillier’n kanssa.
Elämä ja ura
Krausz opiskeli 1981–1985 sähkötekniikkaa Budapestin tekniikan ja taloustieteiden yliopistossa ja teoreettista fysiikkaa Budapestin yliopistossa. Hän jatkoi opintojaan Wienin teknillisessä yliopistossa, josta hän valmistui 1991 tohtoriksi laserfysiikasta.
Krausz jäi valmistumisensa jälkeen Wienin teknilliseen yliopistoon ja suoritti 1991–1993 habilitaatiota. Hän toimi Wienissä 1996–1998 associate professorina ja 1999–2004 sähkötekniikan professorina. Wienissä Krauszin tutkimusryhmä onnistui vuonna 2001 luomaan ja mittaamaan attosekunnin (sekunnin miljardisosan miljardisosa) mittaisia ultraviolettisäteilyn pulsseja. Tutkimus oli synnyttämässä uutta attosekuntifysiikan tutkimusalaa.
Krausz aloitti 2003 Kvanttioptiikan Max Planck -instituutin johtajana ja 2004 Ludwig-Maximilians-Universität Münchenin kokeellisen fysiikan professorina.
Tunnustukset
Krausz on saanut urastaan useita tunnustuksia. Kuningas Faisalin kansainvälinen palkinto meni 2013 hänelle ja Paul Corkumille työstä, joka on mahdollistanut elektronien äärimmäisen nopean liikkeen havaitsemisen jopa attosekuntien tasolla. Wolfin palkinnon Krausz jakoi puolestaan Corkumin ja Anne L’Huillier’n kanssa. Heidän palkintoansa perusteltiin ultranopean lasertieteen ja attosekuntifysiikan uranuurtajina. Krausz, L’Huillier ja Pierre Agostini palkittiin 2023 myös Nobelin fysiikanpalkinnolla.
Lähteet
- ↑ Ferenc Krausz – Facts NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Ferenc Krausz Fundación BBVA. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Prof. Dr. Ferenc Krausz Max-Planck-Gesellschaft. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Wolf Prize for Ferenc Krausz 9.2.2022. Max-Planck-Gesellschaft. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ The King Faisal International Prize has been awarded to Professor Ferenc Krausz 1.2.2013. Budapest University of Technology and Economics. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
- ↑ The Nobel Prize in Physics 2023 NobelPrize.org. 2023. Nobel Prize Outreach AB. Viitattu 3.10.2023. (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
| ||||||||||||||||||
