Nykymaailmassa Ilja Frank on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Sekä ammatillisella että henkilökohtaisella alueella Ilja Frank on synnyttänyt keskustelua, keskustelua ja syvällisiä pohdiskeluja sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Teknologian ja globalisaation edetessä Ilja Frank:stä on tullut keskeinen keskustelunaihe eri aloilla taloudesta politiikkaan, kulttuuriin ja psykologiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Ilja Frank:n eri puolia ja sen vaikutusta elämäämme sekä sen mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia.
Ilja Frank | |
---|---|
Ilja Frank vuonna 1958. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 23. lokakuuta 1908 (J: 10. lokakuuta) Pietari, Venäjän keisarikunta |
Kuollut | 22. kesäkuuta 1990 (81 vuotta) Moskova, Neuvostoliitto |
Kansalaisuus | neuvostoliittolainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Moskovan yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Sergei Vavilov |
Instituutti |
Moskovan yliopisto Neuvostoliiton tiedeakatemia |
Tutkimusalue | ydinfysiikka |
Tunnetut työt | Tšerenkovin säteily |
Palkinnot |
Stalin-palkinto (1946) Nobelin fysiikanpalkinto (1958) |
|
Ilja Mihailovitš Frank (ven. Илья́ Миха́йлович Франк; 23. lokakuuta (J: 10. lokakuuta) 1908 – 22. kesäkuuta 1990) oli neuvostoliittolainen ydinfyysikko. Hän sai vuonna 1958 yhdessä Pavel Tšerenkovin ja Igor Tammin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon Tšerenkovin säteilyn luonnetta koskevista tutkimuksistaan.
Ilja Frank syntyi Pietarissa vuonna 1908. Hän oli matemaatikko Mihail Frankin ja lääkäri Jelizaveta Gratsianovan nuorempi poika. Frank opiskeli Moskovan valtionyliopistossa matematiikkaa ja teoreettista fysiikkaa. Hän työskenteli jo opiskeluaikanaan Sergei Vavilovin laboratoriossa ja alkoi pitää tätä oppi-isänään. Frank valmistui vuonna 1930 ja pääsi Vavilovin suosituksesta Leningradin optiseen instituuttiin, missä hän oli mukana valokemian tutkimuksissa.
Frank palasi vuonna 1934 Pietarista Moskovaan, kun hän sai paikan Neuvostoliiton tiedeakatemian fysiikan ja matematiikan instituutista. Siellä hän alkoi tutkia ydinfysiikkaa, joka oli uusi ala hänelle. Hän kiinnostui Pavel Tšerenkovin tutkimuksista, joissa tämä tarkasteli gammasäteilyn vaikutusta nesteiden luminesenssiin. Frank ja Igor Tamm esittivät vuonna 1937 teorian Tšerenkovin säteilyn takana. Sen mukaan luminenssi-ilmiö liittyy säteilyyn, joka syntyy, kun elektroni liikkuu väliaineessa nopeampaa kuin valo kyseisessä aineessa.
Frankin työ keskittyi myöhemmässä vaiheessa teoreettiseen ja kokeelliseen ydinfysiikkaan sekä ydinreaktoreiden suunnitteluun. Frank ylennettiin 1941 atomiydinlaboratorion johtoon, ja vuonna 1957 hän sai sen lisäksi paikan ydinfysiikan tutkimusinstituutin JINR:n neutronilaboratorion johtajaksi.
|