Nykymaailmassa Charles Thomson Rees Wilson:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnan eri alueilla. Charles Thomson Rees Wilson on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion eri puolilla maailmaa aina vaikutuksestaan talouteen populaarikulttuuriin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Charles Thomson Rees Wilson:n eri puolia analysoimalla sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Monitieteisen lähestymistavan avulla pyrimme valaisemaan tätä ilmiötä ja sen seurauksia nyky-yhteiskunnassa.
Charles Thomson Rees Wilson | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 14. helmikuuta 1869 Glencorse, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kuollut | 15. marraskuuta 1959 (90 vuotta) Carlops, Skotlanti, Yhdistynyt kuningaskunta |
Kansalaisuus | Britti |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot |
Manchesterin yliopisto Cambridgen yliopisto |
Väitöstyön ohjaaja | Joseph John Thomson |
Oppilaat | Philip Dee |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt | Sumukammio |
Palkinnot |
Nobelin fysiikanpalkinto (1927) Franklin-mitali (1929) |
|
C.T.R. Wilson eli Charles Thomson Rees Wilson (14. helmikuuta 1869 – 15. marraskuuta 1959) oli skotlantilainen fyysikko ja meteorologi. Hän toimi professorina Cambridgen yliopistossa vuosina 1924–1934. Wilson tutki muun muassa vesihöyryn tiivistymistä ja meteorologian sähköisiä ilmiöitä. Hän sai vuonna 1927 Nobelin fysiikanpalkinnon menetelmästään, jolla tehdään sähköisesti varattujen kappaleiden radat näkyviksi sumukammiossa.
Wilson syntyi lähellä Edinburghia. Hän menetti isänsä neljävuotiaana ja muutti äitinsä kanssa Manchesteriin, missä kävi koulunsa ja aloitti yliopisto-opintonsa. Hän opiskeli biologiaa ja aikoi tulla lääkäriksi. Vuonna 1888 hän lähti stipendin turvin Cambridgeen, missä suoritti tutkintonsa 1892. Siellä hän kiinnostui fysiikasta ja kemiasta. Seistessään Ben Nevis -vuorella 1894 hän ihaili sumuvarjoja ja muita haloilmiöitä ja päätti tuottaa samanlaisen laboratoriossa.
Tuottaessaan pisaroita Cavendishin laboratoriossa hän alkoi miettiä, mistä pölyttömään ilmaan tuli tiivistymisytimiä. Hän altisti alkeellisen pilvikammionsa röntgensäteille, ja tiivistyminen kiihtyi, mikä tuki ajatusta, että säteily sai ilman ionisoitumaan. Hänet palkattiin tutkimaan ilmakehän sähköilmiöitä ja ioneita tiivistymisytiminä, ja sumukammio valmistui vasta 1911. Monet tutkijat alkoivat käyttää sitä eri puolilla maailmaa, ja sen avulla varmistettiin monia alkeishiukkasten ominaisuuksia.
|