Roger Sperry
Nykyään Roger Sperry:stä on tullut erittäin tärkeä aihe yhteiskunnassamme. Teknologian ja globalisaation myötä Roger Sperry on vaikuttanut merkittävästi ihmisten elämään sekä henkilökohtaisesti että ammatillisesti. Ilmestymisestään lähtien Roger Sperry on herättänyt laajaa keskustelua ja ollut lukuisten tutkimusten ja tutkimusten kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia Roger Sperry:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Analysoimme, kuinka Roger Sperry on muokannut käyttäytymistämme, vuorovaikutustamme ja ympäristöämme, ja pohdimme sen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia.
| Roger Sperry | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. elokuuta 1913 |
| Kuollut | 17. maaliskuuta 1994 (80 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Väitöstyön ohjaaja | Paul A. Weiss |
| Tutkimusalue | Neuropsykologia |
| Palkinnot |
 Nobelin lääketieteen palkinto (1981) |
|
|
|
Roger Wolcott Sperry (20. elokuuta 1913 – 17. maaliskuuta 1994) oli yhdysvaltalainen neuropsykologi. Vuonna 1981 hän sai Nobelin lääketieteen palkinnon David H. Hubelin ja Torsten Wieselin kanssa aivopuoliskot yhdistävän aivokurkiaisen vahingoittumisesta johtuvia muutoksia käsittelevästä tutkimuksesta.
Sperry syntyi Hartfordissa Connecticutissa Yhdysvalloissa vuonna 1913. Hänen vanhempansa olivat Francis Bushnell ja Florence Kraemer Sperry. Hänellä oli yksi veli nimeltä Russell Loomis. He varttuivat West Hartfordissa. Heidän isänsä kuollessa Roger oli vasta 11-vuotias. Sperry haki Oberlin Collegeen, mistä hän valmistui englannin kielen kandidaatiksi 1935 ja psykologian maisteriksi 1937. Tohtorin tutkinnon hän suoritti Chicagon yliopistossa 1941. Tutkinnon jälkeistä tutkimusta Sperry teki Karla Lashleyn kanssa Harvardin yliopistossa.
Vuonna 1949 Sperry meni naimisiin Norma Gay Deupreen kanssa. Heille syntyi poika Glenn Michael ja tytär Janet Hope.
Ennen Sperryn tutkimuksia tehtyjen tutkimusten perusteella oli päätelty, että aivojen osa-alueet olivat varsin erilaistumattomia ja hyvinkin vaihdannaisia. Tutkimuksissaan Sperry kuitenkin haastoi tämän näkemyksen osoittamalla, että varhaisen kehittymisen jälkeen hermoradat ovat varsin pysyviä.
Nobel-palkitussa työssään Sperry hoiti epileptikkoja eristämällä aivopuoliskoja yhdistävän aivokurkiaisen. Sitten Sperry kollegoineen tutki näiden potilaiden kykyä suoriutua tehtävistä, joiden tiedettiin kuuluvan tietylle aivopuoliskolle ja näin osoitti että kummallakin puoliskolla oli itsenäinen tietoisuus.
Aiheesta muualla
- Biography The Nobel Foundation
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Roger Sperry Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||||||
