Tänään haluamme sukeltaa Emil Adolf von Behring:n kiehtovaan maailmaan. Puhummepa sitten historiasta, tieteestä, tekniikasta, taiteesta tai mistä tahansa muusta alasta, Emil Adolf von Behring:llä on keskeinen rooli ymmärryksessämme ympäröivästä maailmasta. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Emil Adolf von Behring on ollut tutkimuksen ja keskustelun aiheena, mikä on herättänyt suurta kiinnostusta ja vaikuttanut yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Tämän artikkelin aikana tutkimme Emil Adolf von Behring:een liittyviä eri näkökohtia ja näkökulmia, jotta voimme tarjota kattavan ja kattavan näkemyksen tästä tärkeästä ja kiehtovasta aiheesta.
Emil Adolf von Behring | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. maaliskuuta 1854 Hansdorf, Preussi |
Kuollut | 31. maaliskuuta 1917 (63 vuotta) Marburg, Saksan keisarikunta |
Koulutus ja ura | |
Väitöstyön ohjaaja | Robert Koch ja Kitasato Shibasaburō |
Oppilaat | Johannes Andreas Grib Fibiger |
Tutkimusalue | bakteriologi |
Palkinnot | Nobelin lääketieteen palkinto (1901) |
|
Emil Adolf von Behring (15. maaliskuuta 1854 Hansdorf, Preussi – 31. maaliskuuta 1917 Marburg, Saksa) oli saksalainen lääkäri ja bakteriologi, joka toimi Marburgin yliopiston professorina. Hän keksi organismin kyvyn muodostaa antitoksiineja (vastamyrkkyjä) sisään tunkeutuneita bakteerimyrkkyjä eli toksiineja vastaan. Löydön ensimmäinen käytännön sovellus oli kurkkumätää vastaan käytetty seerumihoito, jonka kehittämisestä Behring sai ensimmäisen Nobelin lääketieteen palkinnon vuonna 1901. Behring teki palkinnon perusteena olleen tutkimuksen yhdessä japanilaisen Kitasato Shibasaburōn kanssa.
|