VLF (taajuusalue)
Nykymaailmassa VLF (taajuusalue):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille ihmisille ja yhteisöille. VLF (taajuusalue):n vaikutus näkyy jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla ihmisten suhteesta toisiinsa ja työelämässä tekemiinsä päätöksiin. Tässä artikkelissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti ja perusteellisesti VLF (taajuusalue):n merkitystä nykyisessä kontekstissa ja analysoidaan sen vaikutuksia ja seurauksia eri alueilla. Lisäksi tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, joita on olemassa VLF (taajuusalue):n suhteen, tavoitteena tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
VLF (engl. very low frequency, hyvin matala taajuus), joskus myös hyvin pitkät aallot (engl. very long wave(s)) eli VLW, on Kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) termi radiotaajuusalueelle, joka kattaa 3–30 kHz:n radioaallot (aallopituusalue 10–100 km; 'hyvin pitkät aallot'). VLF on akronyymi englannin kielen sanoista very low frequency ('hyvin matala taajuus').
Hyödyntäminen
VLF-radiotaajuusalueen taajuuksia käytetään muun muassa maaperätutkimuksiin ja sukellusveneiden kanssa viestimiseen ja aikamerkin lähettämiseen radio-ohjatuille kelloille. Koska aallonpituusalue alkaa kymmenestä kilometristä, on aluetta kutsuttu suomeksi myös peninkulma-aalloiksi. VLF-alueen radioaalto etenee pinta-aaltona tuhansia kilometrejä, eivätkä ydinräjähdykset vaikuta niihin merkittävästi.
Alialueet
- LW-alue (engl. long wave, 'pitkä aalto')
- 148,5–283,5 kHz
- varattu yleisradiotoiminnalle
- kattaa 50 % VLF-alueesta
Lähteet
- ↑ Kovrigin, Alexandr: VLF- ja ELF-aaltojen mittaaminen ja käyttökohteet (PDF) urn.fi. Viitattu 5.10.2021.
- ↑ J. Korpela: Sähkömagneettinen spektri jkorpela.fi. Viitattu 5.10.2021.
- ↑ a b c Nomenclature of the frequency and wavelength bands used in telecommunications itu.int. 8/2015. Viitattu 5.10.2021. (englanniksi)
- ↑ Kresimir Malaric: EMI Protection for Communication Systems, s. 28. Artech House, 2009. ISBN 9781596933149. (englanniksi)
- ↑ GEM Portable EM Instruments for Resistivity Mapping gemsys.ca. Viitattu 13.12.2022.
- ↑ a b Viestiupseeriyhdistys ry:n hallitus: Viestimies, 12. painos, s. 412. pääasiassa varusmiehille ja opetusupseereille tarkoitettu sotilasviestitoiminnan käsikirja. Mikkeli, Länsi-Savo Oy: Viestiupseeriyhdistys, 1980.
- ↑ J. Laiho, Mihin taajuutemme kelpaavat 1/4 TEKNIIKAN TIEDOTUSLEHTI Marraskuu 2005 no 5
Aiheesta muualla
Wikikirjastossa on aihe: Wikikirjasto: Radiotaajuuskirja- NASA: Our planet is a natural source of radio waves at audio frequencies. An online receiver at the Marshall Space Flight Center is playing these songs of Earth so anyone can listen. (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ITU-radiotaajuusalueet | |
|---|---|
| AM-alueet | |
| FM-alueet |
|
| Modulaatiot | |
| Muuta |
|
Sähkömagneettinen spektri: gammasäteily • röntgensäteily • ultraviolettisäteily • valo • infrapunasäteily • alimillimetrisäteily • mikroaallot • radioaallot
Radiotaajuusalueet: THF • EHF • SHF • UHF • VHF • HF • MF • LF • VLF • ULF • SLF • ELF
Valo: violetti • sininen • syaani • vihreä • keltainen • oranssi • punainen