Nykymaailmassa Tyydyttynyt rasvahappo:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Tyydyttynyt rasvahappo on herättänyt niiden huomion ja kiinnostuksen, jotka haluavat ymmärtää paremmin ympärillään olevaa maailmaa. Alkuperäistään nykyiseen vaikutukseensa Tyydyttynyt rasvahappo on edelleen kiehtova aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja pohdintaa eri aloilla. Tässä artikkelissa tutkimme edelleen Tyydyttynyt rasvahappo:n vaikutusta ja merkitystä, mikä antaa lukijoille selkeämmän ja syvemmän käsityksen tästä erittäin tärkeästä aiheesta.
Tyydyttyneet rasvahapot ovat rasvahappoja, joiden rasvahappoketjun hiiliatomien välillä ei ole kaksoissidoksia. Lisäksi niiden hiiliketju on pääasiassa haaroittumaton.
Luonnossa esiintyvät ja ihmisen valmistamat ravintorasvat ovat yleensä tyydyttyneiden ja eriasteisesti tyydyttymättömien rasvahappojen seoksia, joissa rasvahapot ovat glyserolin kanssa esteröityneinä.
Runsaasti tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävät rasvat kovettuvat jääkaapissa. Niitä on tämän vuoksi tapana kutsua niin sanotuksi kovaksi rasvaksi. Suurin osa ihmiskunnan ravinnoksi käyttämästä rasvasta on "kovaa rasvaa". Lisäksi paksusuolen bakteerit tuottavat tyydyttynyttä rasvaa ravinnon mukana tulevista kuiduista.
voihappo (4:0), C4H8O2 / CH3(CH2)2COOH, CAS-numero 107-92-6
kapronihappo (6:0), C6H12O2 / CH3(CH2)4COOH, CAS-numero 142-62-1
kapryylihappo (8:0), C8H16O2 / CH3(CH2)6COOH, CAS-numero 124-07-2
kapriinihappo (10:0), C10H20O2 / CH3(CH2)8COOH, CAS-numero 334-48-5
lauriinihappo (12:0), C12H24O2 / CH3(CH2)10COOH, CAS-numero 143-07-7
myristiinihappo (14:0), C14H28O2 / CH3(CH2)12COOH, CAS-numero 544-63-8
palmitiinihappo (16:0), C16H32O2 / CH3(CH2)14COOH, CAS-numero 57-10-3
steariinihappo (18:0), C18H36O2 / CH3(CH2)16COOH, CAS-numero 57-11-4
arakidiinihappo (20:0), C20H40O2 / CH3(CH2)18COOH, CAS-numero 506-30-9
beheenihappo (22:0), C22H44O2 / CH3(CH2)20COOH, CAS-numero 112-85-6
lignoseriinihappo (24:0), C24H48O2 / CH3(CH2)22COOH, CAS-numero 557-59-5
Saantisuositukset
Suomalaisen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 antaman suosituksen mukaan tyydyttyneiden rasvahappojen osuus energiansaannista tulisi olla alle 10 prosenttia. Neuvottelukunnan puheenjohtaja, ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm on perustellut tyydyttyneen rasvan saantia rajoittavaa suositusta sillä, että tyydyttyneen rasvan korvaaminen tyydyttymättömällä rasvalla pienentäisi kokonaiskuolleisuutta, sydäntautikuolleisuutta ja sydäntautien ilmaantuvuutta.
Vertaisarvioitu tiedejulkaisu Journal of the American College of Cardiology julkaisi vuonna 2020 kansainvälisen 12-henkisen tutkimusryhmän laatiman ravitsemussuosituksia arvioivan tieteellisen artikkelin, jossa todettiin, ettei kyseiselle suositukselle ole tieteellistä pohjaa, koska uusimmissa satunnaistetuista ja väestöseurantatutkimuksista laadituissa meta-analyyseissa ei ole havaittu, että tyydyttyneen rasvan vähentäminen vähentäisi sydän ja verisuonitauteja tai kokonaiskuolleisuutta, vaan että tyydyttyneen rasvan runsas käyttö päin vastoin vähentää riskiä saada sydänkohtaus.
Tyydyttyneiden rasvahappojen runsas saanti ehkäisee aivoverenvuotoja ja osteoporoosia.
Saanti
Suurin osa ihmiskunnan nauttimasta rasvasta on tyydyttynyttä rasvaa, jonka kulutus oli vuonna 2010 aikuisilla keskimäärin 9 prosenttia kokonaisenergiasta. Tyydyttyneiden rasvahappojen saanti vaihteli kuitenkin suuresti eri maiden välillä siten että sen osuus ravinnon kokonaisenergiasta oli 2-28 prosenttia.
Euroopassa tyydyttyneiden rasvahappojen energiaosuus vaihtelee välillä 9-16 prosenttia. Yhdysvalloissa keskimääräinen saanti on samaa luokkaa eli 12 energiaprosenttia. Juusto on siellä suurin tyydyttyneiden rasvahappojen lähde. Tyydyttynyt rasva on muodostanut vähemmistön yhdysvaltalaisten rasvan kokonaissaannissa 1950-luvulta alkaen, ja sen saanti on pysynyt suhteellisen vakiona 1900-luvun alusta.
Noin 14 prosenttia Finravinto 2012 -kyselytutkimukseen osallistuneiden suomalaisten kokonaisenergiasta tuli tyydyttyneistä rasvahapoista. Miehet nauttivat niitä 38 grammaa vuorokaudessa ja naiset 29 grammaa. Neljäkymmentä prosenttia miesten nauttimista rasvahapoista oli tyydyttyneitä ja naisilla 38 prosenttia. Miehet saivat eniten tyydyttyneitä rasvahappoja voita sisältävistä rasvalevitteistä, lihasta ja lihajalosteista sekä juustoista. Ne olivat naisillakin suurimmat lähteet, mutta juusto oli naisilla ykkössijalla.
Tyydyttyneet rasvahapot ravinnossa
Lähes 70 prosenttia maidon ja yli 60 prosenttia maitosuklaan rasvahappokoostumuksesta on tyydyttynyttä rasvaa. Tyydyttyneiden rasvojen osuus lihan sisältämistä rasvahapoista vaihtelee eläimen lajin ja jalostusasteen mukaan. Lähes puolet suomalaisen naudan rasvasta koostuu tyydyttyneistä rasvahapoista, sianlihan rasvasta 40 prosenttia ja broilerin noin 32 prosenttia. Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältävä naudanrasva ei ole yhtä herkkä härskiintymään kuin ankan-, broilerin- ja sianrasva.
Runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä elintarvikkeita
Ruoansulatuksessa muodostuvat tyydyttyneet rasvahapot
Paksusuolen bakteerit hajottavat ravinnon sisältämät liukoiset kuidut tyydyttyneiksi lyhytketjuisiksi rasvahapoiksi, jotka muodostavat 6–15 prosenttia länsimaalaisten ravinnosta saadusta kalorimäärästä. Suoliston pintasolukko käyttää etenkin voihappoa eli butyraattia uusiutumiseensa. Voihappo vähentää kasvainten muodostumista ja sillä saattaa olla myös tulehdusta hillitsevää ja ylipainoa ehkäisevää vaikutusta. Ulosteiden runsas lyhytketjuisten rasvahappojen määrän on toisaalta havaittu korreloivan autismin kanssa.
Myös voi sisältää ruoansulatusbakteerien tuottamaa voihappoa. Hiilihydraattien ja alkoholin runsaan nauttimisen on havaittu nostavan tyydyttyneen rasvan määrää veressä.
↑Irene Jaakkola: RASVAHAPPOJEN KVANTITATIIVINEN MÄÄRITYS, s. 16. TURUN AMMATTIKORKEAKOULU, 2012.
↑ abGlobal, regional, and national consumption levels of dietary fats and oils in 1990 and 2010: a systematic analysis including 266 country-specific nutrition surveys. https://tinyurl.com/y3ov5q5q
↑Ze-Bin Fang, Gao-Xiang Wang, Gui-Zhang Cai, Peng-Xiang Zhang, De-Liang Liu, Shu-Fang Chu, Hui-Lin Li, Hing-Xia Zhao: Association between fatty acids intake and bone mineral density in adults aged 20–59: NHANES 2011–2018. Frontiers in Nutrition, 2023, 10. vsk. doi:10.3389/fnut.2023.1033195/full#tab2. ISSN 2296-861X. Artikkelin verkkoversio.
↑Ans Eilander, Rajwinder K. Harika, Peter L. Zock: Intake and sources of dietary fatty acids in Europe: Are current population intakes of fats aligned with dietary recommendations?. European Journal of Lipid Science and Technology, 2015-9, nro 9, s. 1370–1377. PubMed:26877707. doi:10.1002/ejlt.201400513. ISSN 1438-7697. Artikkelin verkkoversio.
↑Robert H. Eckel, Susan Borra, Alice H. Lichtenstein, Shirley Y. Yin-Piazza: Understanding the Complexity of Trans Fatty Acid Reduction in the American Diet. Circulation, 24.4.2007, nro 115, s. 2231–2246. doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.106.181947. Artikkelin verkkoversio.
↑Roberto Berni Canani, Margherita Di Costanzo, Ludovica Leone, Monica Pedata, Rosaria Meli, Antonio Calignano: Potential beneficial effects of butyrate in intestinal and extraintestinal diseases. World Journal of Gastroenterology : WJG, 28.3.2011, 17. vsk, nro 12, s. 1519–1528. PubMed:21472114. doi:10.3748/wjg.v17.i12.1519. ISSN 1007-9327. Artikkelin verkkoversio.
↑Roman M. Stilling, Marcel van de Wouw, Gerard Clarke, Catherine Stanton, Timothy G. Dinan, John F. Cryan: The neuropharmacology of butyrate: The bread and butter of the microbiota-gut-brain axis?. Neurochemistry International, 1.10.2016, nro 99, s. 110–132. doi:10.1016/j.neuint.2016.06.011. ISSN 0197-0186. Artikkelin verkkoversio. en
↑Nita G Forouhi, Albert Koulman, Stephen J Sharp, Fumiaki Imamura, Janine Kröger, Matthias B Schulze: Differences in the prospective association between individual plasma phospholipid saturated fatty acids and incident type 2 diabetes: the EPIC-InterAct case-cohort study. The Lancet. Diabetes & Endocrinology, 2014-10, nro 2, s. 810–818. PubMed:25107467. doi:10.1016/S2213-8587(14)70146-9. ISSN 2213-8587. Artikkelin verkkoversio.