Sulfaatti
Tässä artikkelissa perehdymme Sulfaatti:n jännittävään maailmaan ja tutkimme sen alkuperää, sen merkitystä tänään ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuudessa. Perustamisestaan lähtien Sulfaatti on herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta kaiken ikäisissä ja ammateissa, ja siitä on tullut toistuva aihe keskusteluissa, keskusteluissa ja akateemisissa tutkimuksissa. Tämän kirjoituksen aikana syvennymme Sulfaatti:n tärkeimpiin aspekteihin, analysoimme sen vaikutuksia eri yhteyksissä ja tarjoamme kriittisen näkemyksen sen vaikutuksesta nyky-yhteiskuntaan. Kattavan lähestymistavan avulla pyrimme tarjoamaan lukijoillemme täydellisemmän käsityksen Sulfaatti:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmassa.
Sulfaatit ovat rikkihapon suoloja. Eräitä sulfaatteja kutsutaan kauppanimellä vihtrilli.
Vihtrilli-sanan pohjana on latinan vitriol, joka on muodostettu alkemistien ohjelauseen Visita Interiora Terrae Rectificando Invenies Occultum Lapidem alkukirjaimista: Etsi sitä, mikä on maan alla, ja kun sen kehität täydelliseksi, olet löytävä salatun kiven. Alkemistit ajattelivat, että sulfaateilla olisi keskeinen osuus viisasten kiven etsinnässä. Samalla he pitivät näitä aineita ihmisen henkisen kasvun symboleina.
Ominaisuudet
Sulfaatti-ioni on moniatominen anioni, jonka empiirinen kaava on SO42− ja moolimassa 96,07 g/mol. Ioni koostuu yhdestä rikkiatomista, jota ympäröi neljä tetraedrin muotoon asettunutta happiatomia. Sulfaatti-ioni on vetysulfaatti-ionin (HSO4−) konjugaattiemäs.
Sulfaattiyhdisteet ovat ioniyhdisteitä. Useimmat sulfaatit ovat hyvin vesiliukoisia. Poikkeuksia ovat huonosti veteen liukenevat kalsiumsulfaatti, strontiumsulfaatti ja bariumsulfaatti.
Sulfaattisuoloja voidaan valmistaa liuottamalla metalleja rikkihappoon tai neutraloimalla rikkihappoa emäksisellä yhdisteellä, kuten metallihydroksideilla, -oksideilla tai -karbonaateilla. Sulfaateille on tyypillistä muodostaa kaksoissulfaatteja, joissa on sekä kolmenarvoinen että yhdenarvoinen kationi, ja näitä kaksoissulfaatteja kutsutaan alunoiksi.
Sulfaattibakteereja eli sulfaattia pelkistäviä bakteerisukuja ovat Desulfovibrio, Desulfobacter, Desulfobulbus, Desulfomicrobium, Desulfococcus, Desulfosarcina, Thermodesulfobacterium, Thiocapsa ja Desulfotomaculum.
Käyttö
Sulfaatit ovat tärkeitä niin kemianteollisuudessa kuin biologisissa prosesseissa:
- Lyijy/happo-akut sisältävät rikkihappoa.
- Sulfaattiyhdisteitä käytetään lannoitteina. (esimerkiksi ammoniumsulfaattia)
- Jotkut syvänmeren anaerobiset pieneliöt käyttävät sulfaatteja elektroniakseptoreina.
- Kuparisulfaattia käytetään levämyrkkynä eli algisidina.
- Kalsiumsulfaattidihydraatti eli kipsi.
- Nikkelisulfaattia käytetään muun muassa elektroniikkateollisuudessa.
Muita happea ja rikkiä sisältäviä ioneja
- SO52− persulfaatti-ioni
- SO42− sulfaatti-ioni
- SO32− sulfiitti-ioni
- SO22− hyposulfiitti-ioni
- S2O82− peroksodisulfaatti-ioni
Sulfaatteja
- Alumiinisulfaatti (Al2S3O12 / Al2(SO4)3) 10043-01-3
- Ammoniumpersulfaatti (H8N2O8S2 / (NH4)2S2O8) 7727-54-0
- Bariumsulfaatti (BaSO4) 7727-43-7
- Berylliumsulfaatti (BeSO4) 13510-49-1
- Dietyylisulfaatti (C4H10O4S / (C2H5)2SO4) 64-67-5
- Dimetyylisulfaatti (C2H6O4S / (CH3O)2SO2) 77-78-1
- Elohopea(II)sulfaatti (HgSO4) 7783-35-9
- Kadmiumsulfaatti (CdSO4) 10124-36-4
- Kaliumpersulfaatti (K2S2O8) 7727-21-1
- Kaliumsulfaatti (K2SO4) 7778-80-5
- Kalsiumsulfaatti (vedetön) (CaSO4) 7778-18-9
- Kalsiumsulfaattidihydraatti eli kipsi (CaSO4·2H2O) 13397-24-5
- Kobolttisulfaatti (CoSO4) 10124-43-3
- Kromihydroksidisulfaatti (CrOHSO4) 12336-95-7
- Kuparisulfaatti (vedetön) (CuSO4) 7758-98-7
- Magnesiumsulfaatti (MgSO4) 7487-88-9
- Mangaanisulfaatti (monohydraatti) (MnSO4·H2O) 10034-96-5
- Natriumlauryylisulfaatti (C12H25O4S.Na) 151-21-3
- Natriumpersulfaatti (Na2S2O8) 7775-27-1
- Natriumsulfaatti (Na2SO4) 7757-82-6
- Nikkelisulfaatti eli nikkeli(II)sulfaatti (NiSO4) 7786-81-4
- Sinkkisulfaatti (heptahydraatti) (ZnSO4·7H2O) 7446-20-0
- Rautavihtrilli (FeSO4)
- Talliumsulfaatti (Tl2SO4) 7446-18-6
Lähteet
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 305. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ Hans Biedermann: Suuri symbolikirja, s. 411. Suom. Pertti Lempiäinen. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18537-X.
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 1045. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.7.2014). (englanniksi)