Tässä artikkelissa tutkimme Substantiivi:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä sen vaikutuksiin nykypäivän yhteiskuntaan uppoudumme yksityiskohtaiseen analyysiin, jonka avulla voimme ymmärtää sen merkityksen eri alueilla. Substantiivi on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena aikojen saatossa, sen vaikutukset ovat ylittäneet kulttuuriset ja sukupolvien esteet. Tällä matkalla pyrimme selvittämään Substantiivi:tä ympäröivät mysteerit ja uteliaisuudet, jotta voimme valaista sen merkitystä nykyisessä kontekstissa.
Substantiivit eli nimisanat ovat yksi sanaluokista. Substantiivi ilmaisee asiaa tai esinettä ja suomessa sitä taivutetaan sijamuodoissa, luvuissa ja omistusliitteitä liittämällä, minkä lisäksi voidaan lisätä liitepartikkeleita. Suomessa substantiivi kuuluu nomineihin. Muissa kielissä substantiivia voidaan taivuttaa myös esimerkiksi suvussa eli genuksessa. Esimerkiksi saksassa jokaisella substantiivilla on suku ja sen mukainen artikkeli, jota taivuttamalla ilmaistaan sanan sijamuoto. Saksassa nämä artikkelit ovat yksikössä der (maskuliini), das (neutri) ja die (feminiini) sekä monikossa pelkkä die. Joissain kielissä substantiiveihin voidaan myös liittää verbien taivutuspäätteitä.
Substantiivit jaetaan yleisnimiin (appellatiivit) ja erisnimiin (proprit). Erisnimi viittaa yksilöityyn henkilöön, olioon, asiaan tai esineeseen. Yleisnimi puolestaan viittaa henkilöihin, olioihin, asioihin tai esineisiin lajinsa edustajana. Yleisnimi siis luokittelee, esimerkiksi vuoristo, kun taas erisnimi yksilöi, esimerkiksi Kalliovuoret.
Yleisnimet voidaan edelleen jakaa laskettaviin ja ei-laskettaviin. Laskettavat yleisnimet viittaavat yksilöihin tai yksittäisiin asioihin/esineisiin, kun taas ei-laskettavat viittaavat yleensä aineisiin tai abstraktioihin, joita ei voi laskea. Laskettavia substantiiveja on esimerkiksi koira, joiden lukumäärä voidaan todeta. Ei-laskettaviin aine- ja abstraktisanoihin kuuluvat esimerkiksi maito tai matematiikka.