Sielunhoito
Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Sielunhoito:tä, aihetta, joka on viime aikoina herättänyt paljon kiinnostusta ja keskustelua. Sielunhoito on laaja käsite, joka kattaa eri alueita ja näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen vaikutuksista jokapäiväiseen elämään. Näillä sivuilla analysoimme Sielunhoito:tä useista eri lähestymistavoista ja tarjoamme täydellisen ja yksityiskohtaisen näkemyksen tästä aiheesta, joka on niin tärkeä nykyään. Samoin tarkastelemme Sielunhoito:n historiallista kehitystä, sen mahdollisia tulevia vaikutuksia ja alan asiantuntijoiden mielipiteitä. Riippumatta tietotasosta Sielunhoito:stä, tämä artikkeli antaa sinulle arvokasta tietoa ja kehottaa sinua pohtimaan sen merkitystä ja merkitystä nykymaailmassa.
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty kokonaan uudelleen kirjoitettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Artikkeli sisältää epäloogisia ja hajanaisia poimintoja sieltä täältä. Alan asiantuntijan uudelleenkirjoitus olisi paikallaan. |
Sielunhoito on uskonnollisen yhteisön piirissä harjoitettavaa, psyykkiseen kokemistodellisuuteen kohdistuvaa auttamista. Sielunhoito voi sisältää mm. kuuntelemista ja rukousta. Sielunhoito eroaa psykoterapiasta ja ne ovat verrattain epäyhtenäisiä ilmiöitä. Niitä yhdistävät toisiinsa kuitenkin psykologisen tiedon ja menetelmien hyväksikäyttö. Ne poikkeavat toisistaan myös viitekehyksensä ja toimintaympäristönsä suhteen.
Sielunhoitaja
Sielunhoitaja Erik Ewaldsin mukaan sielunhoitajana voi toimia vain tunnustava kristitty. Ratkaisevaa on henki, jossa asia hoidetaan. Sielunhoitajalta edellytetään tietynlaista "kypsyyttä" kyetäkseen tunnistamaan lähimmäisen heikkouden, hänen pitää kyetä tunnistamaan myös omat heikkoutensa, ristiriitansa ja kompleksinsa.
Sielunhoidollinen keskustelu
Sielunhoito ja terapia käyttävät keskustelua auttavan ja autettavan välillä. Usein autettava on yksinäinen ihminen, joka on rohkaistunut kääntymään lähimmäisen puoleen. Keskustelun tulisi olla avointa ja luottamuksellista. Sielunhoitajan ei tulisi moralisoida. Jos sielunhoitaja kokee tarvetta ottaa kantaa sielunhoitokeskusteluissa ilmenneisiin asioihin tai toimia jopa tuomarina, on hän käsittänyt tehtävänsä täysin väärin. Moralismista luopuminen ei kuitenkaan tarkoita moraalista luopumista, koska sielunhoidossa on tarkoitus saada ihminen toimimaan moraalisesti.
Sielunhoidon tutkimus
Sielunhoitoa tutkitaan Suomessa yliopistojen teologisten tiedekuntien käytännöllisen teologian laitoksissa. Pastoraalipsykologia tutkii sielunhoitoa ilmiönä, laatii siitä teoriaa ja antaa sitä koskevaa opetusta.
Pastoraalipsykologian aputieteitä ovat psykologia ja psykiatria. Lisäksi pastoraalipsykologian rajapinnassa on pastoraaliteologia.
Lähteet
- Ewalds, Erik: Sielunhoito ja terapia. Helsinki: Karas-Sana, 1990. ISBN 951-655-415-6.
Viitteet
- ↑ Auttava kohtaaminen 1: Sielunhoidon perusteet ja teologia. Paavo Kettunen.
- ↑ Sorri, Hannu: Sielunhoito ja psykoterapia Helsinki.fi. Arkistoitu 18.2.2005. Viitattu 19.7.2007.
- ↑ Ewalds, s. 28–30
- ↑ Ewalds, s. 35–37
- ↑ Ewalds, s. 56
Kirjallisuutta
- Wybe Zijlstra: Kohti kokonaista ihmistä – pastoraalipsykologian käsikirja, Kirjapaja, 1995
Aiheesta muualla
- Sielunhoidon ja psykoterapian vertailua.
- Suomen Luterilaisen kirkon sielunhoidon määritelmä (Arkistoitu – Internet Archive).
- Suomen Raamattuopiston opetuksia sielunhoidosta (Arkistoitu – Internet Archive).