Nykymaailmassa Sèvresin rauhansopimus on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen. Olipa kyse politiikan, tieteen, kulttuurin tai teknologian alalla, Sèvresin rauhansopimus:stä on tullut jatkuvan kiinnostuksen ja keskustelun aihe. Lisätietoa Sèvresin rauhansopimus:stä ja sen vaikutuksista on ratkaisevan tärkeää ymmärtää nykyinen maisema ja suuntaukset, jotka määrittävät suuntaa tulevaisuutta varten. Tässä artikkelissa tutkimme Sèvresin rauhansopimus:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutukseen nyky-yhteiskuntaan, jotta voimme tarjota täydellisen ja päivitetyn kuvan tästä ilmiöstä.
Sèvresin rauhansopimus oli sopimus, jonka ensimmäisen maailmansodan ympärysvallat (Venäjää lukuun ottamatta) ja osmanien valtakunta solmivat sodan päätyttyä 10. elokuuta 1920 Ranskan Sèvresissä. Se oli yksi Pariisin rauhankonferenssissa valmistelluista Pariisin esikaupunkirauhoista.
Ympärysvaltojen tarkoituksena oli Osmanivaltion jakaminen pienempiin osiin, koska sitä pidettiin liian heikkona ylläpitämään rauhaa. Jo aseleposopimuksessa Turkille asetettiin tiukat rauhanehdot. Sèvresin rauhansopimuksen mukaan sen oli luovutettava Smyrna (nyk. Izmir) lähiseutuineen ja suurin osa Itä-Traakiaa Kreikalle. Lisäksi Armenia sai huomattavia aluelaajennuksia ja itsenäisen Kurdistanin luominen esitettiin yhtenä mahdollisuutena. Istanbul ja monia muita Turkin osia oli ympärysvaltojen miehittäminä jo aseleposopimuksesta 1918 alkaen.
Kreikan saamista lisäalueista huolimatta Kreikka ei allekirjoittanut eikä ratifioinut sopimusta, vaan se vaati itselleen lisää niitä Osmanivaltion alueita, joissa asui kreikankielistä väestöä.
Osmanien hallituksen puolesta allekirjoittajia oli neljä. Sopimusta ei lähetetty osmanien parlamentin ratifioitavaksi, koska se oli hajotettu 12. helmikuuta 1920 ja lakkautettu 18. maaliskuuta 1920. Sulttaani Mehmed VI ja osmanien neuvottelijat allekirjoittivat sopimuksen, mutta sen hyväksymistä vastusti ankarasti Mustafa Kemal Paššan johtama Nuorturkkilainen liike. Nuorturkkilaiset julistivat Turkin itsenäisyyssodan alkaneeksi ja pakottivat ympärysvallat uudestaan neuvottelupöytään. Neuvottelujen seurauksena osapuolet allekirjoittivat ja ratifioivat Lausannen sopimuksen vuonna 1923.
Osmanien valtakunnan hajoamisen aiheuttamaa traumaa kutsutaan Turkissa Sèvresin syndroomaksi, millä tarkoitetaan huolta länsimaiden aikeista ja Turkin hajoamisesta.