Rajajoen rautatieasema
Tässä artikkelissa käsittelemme aihetta Rajajoen rautatieasema ja tutkimme sen monia puolia. Rajajoen rautatieasema on aihe, joka on kiinnittänyt monien ihmisten huomion viime vuosina, ja se on herättänyt keskustelua, kiinnostusta ja pohdintaa eri aloilla. Rajajoen rautatieasema kutsuu meidät pohtimaan sen merkitystä ja uppoutumaan sen monimutkaisuuteen sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen merkityksellisyyteen akateemisella alalla. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Rajajoen rautatieasema:een, ymmärtääksemme sen ulottuvuutta ja vaikutusta jokapäiväiseen elämäämme.
| Rajajoen rautatieasema | |
|---|---|
 |
|
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | rautatieasema |
| Valmistumisvuosi | 1917 |
| Purkuvuosi | 1944 |
| Suunnittelija | Bruno Granholm |
| Tyylisuunta | jugend |
| Julkisivumateriaali | rapattu tiili |
 |
|
Rajajoen rautatieasema (lyh. Rj, ratakm 409+000) sijaitsi Riihimäki–Pietari-radan varrella Terijoen Rajajoen kylässä. Se oli ennen toista maailmansotaa Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja-asema. Rautatiehallituksen pääarkkitehdin Bruno Granholmin suunnittelemaa rakennusta on kutsuttu yhdeksi Suomen kauneimmista rautatieasemista. Toisen maailmansodan aikana vaurioituneesta asemasta on nykyään jäljellä enää perustuksia.
Historia
Riihimäen ja Pietarin välinen rata oli valmistunut jo 1870 ja Terijoen pitäjän alueella toimi ennestään useita muita asemia, mutta Rajajoen rautatieaseman rakentaminen aloitettiin vasta ensimmäisen maailmansodan alla. Se tuli tarpeelliseksi, kun alueen pietarilaiset huvila-asukkaat joutuivat jäämään junasta 17 kilometriä Rajajoen jälkeen sijainneella Terijoen asemalla. Venäjän puolella oli pysäkki aivan rajan tuntumassa Valkeasaaressa, mutta Suomen suuriruhtinaskunnan tullivirkailijoiden toimipiste oli vasta Terijoella, josta matkustajat kulkivat vaunukyydeillä tai paikallisliikenteen junilla takaisin Rajajoen suuntaan.
Sodan aikana keskeneräistä rakennusta käytettiin venäläisenä sotilassairaalana, kunnes se otettiin varsinaiseen käyttöönsä 1. joulukuuta 1917. Rajajoen rautatieasema oli alun perin tarkoitettu Suomen suuriruhtinaskunnan ja Venäjän keisarikunnan väliseksi raja- ja tulliasemaksi, mikä selittää sen poikkeuksellisen suuren koon ja komean ulkonäön. Asema rakennettiin junaraiteiden väliin, jonne kulku tapahtui tunneleiden kautta.
Suomen julistauduttua itsenäiseksi vain muutama päivä aseman käyttöönoton jälkeen Rajajoen rautatieasemasta tuli samalla Suomen ja Neuvosto-Venäjän välinen raja-asema. Valtakuntien välinen raja kulki keskellä Rajajokea noin puolen kilometrin päässä rautatieasemasta. Asemarakennuksessa pidettiin myös Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisiä aseleponeuvotteluja, jotka lopulta johtivat Tarton rauhan solmimiseen joulukuussa 1920. Valtion rautateiden liikenne Pietariin päättyi Suomen sisällissodan aikana keväällä 1918. Venäläiset räjäyttivät Rajajoen yli johtaneen rautatiesillan rajakahakan yhteydessä kesäkuun alussa 1919. Se saatiin osittain liikennöitävään kuntoon vuonna 1921 ja uusi teräsrakenteinen silta valmistui 1925. Sillan luona noin kilometrin päässä asemalta sijaitsi 1. kesäkuuta 1917 avattu Rajajoki raja -niminen liikennepaikka, jossa oli vahtitupa.
1920–1930-luvuilla Rajajoki oli Karjalan kannaksen ainoa rajanylityspaikka ja liikenne asemalla muodostui vilkkaaksi. Rajajoen ja Viipurin välillä kulki useita päivittäisiä junavuoroja ja yksi kansainvälinen vuoro välitti liikennettä myös Neuvostoliiton puolelle. Rajan ylittävä tavaraliikenne oli myös vilkasta. Kaikki Suomen tai Neuvostoliiton puolelta tullut tavara siirtokuormattiin Rajajoella uusiin vaunuihin, ennen kuin matka pääsi jatkumaan. Maailmansotien välisenä aikana Rajajoen rautatieasemasta ja rajanylityspaikasta muodostui suosittu turistinähtävyys, jota vuosittain kävi katsomassa kymmeniä tuhansia ihmisiä.
Asema kärsi pieniä vaurioita jo talvisodassa ja tuhoutui lopullisesti jatkosodan aikana. Rauniot sijaitsevat nykyään aivan E18-tien ja Pietarin läntisen ohitustien risteyksen tuntumassa.
Kuvia
-
Rajajoen asema osittain tuhoutuneena toisen maailmansodan aikana. -
Venäläisiä sotilaita Rajajoen asemalla. -
Aseman WC-tilojen jäänteitä vuonna 2006.
Lähteet
- ↑ a b Белоостров Terijoki – Зеленогорск. Viitattu 25.10.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b c Rautanen, Eero: Rajajoki, ripaus tiivistettyä historiaa Terijoki-seura ry. Arkistoitu 14.6.2016. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ a b Koho, Kari: Pietarin rata ja Terijoen rautatieasemat 1870-1939 Terijoki-seura ry. Arkistoitu 30.1.2016. Viitattu 25.10.2015.
- ↑ Max Engman: Raja – Karjalankannas 1918–1920, s. 196, 452. WSOY, Helsinki 2007.
- ↑ Viipuri–Rajajoki-rataosan liikennepaikat Vaunut.org. Viitattu 29.2.2015.
- ↑ Rajajoen rautatieaseman jäännökset (Pietari) Wikimapia. Viitattu 25.10.2015.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Rajajoen rautatieasema Wikimedia Commonsissa
