Paklitakseli
Nykymaailmassa Paklitakseli on aihe, joka herättää kiinnostusta ja keskustelua eri sosiaalisissa piireissä. Syntymisestään lähtien Paklitakseli on kiinnittänyt tutkijoiden, tutkijoiden, mielipidejohtajien ja yleensä yhteiskunnan huomion. Tämä ilmiö on herättänyt laajan kirjon mielipiteitä, kritiikkiä ja analyyseja, mikä osoittaa sen merkityksen ja vaikutuksen ihmisten jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia näkökulmia, jotka liittyvät Paklitakseli:een, analysoimalla sen vaikutusta modernin elämän eri osa-alueisiin ja sen vaikutuksia tulevaisuuteen.
| |
Paklitakseli
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| (2α,4α,5β,7β,10β,13α)-4,10-bis(asetyloksi)-13-{oksi}-1,7-dihydroksi-9-okso-5,20-epoksitaks-11-en-2-yylibentsoaatti | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | L01 |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C47H51NO14 |
| Moolimassa | 853.906 g/mol |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 89–98 % |
| Metabolia | Hepaattinen (CYP2C8 ja CYP3A4) |
| Puoliintumisaika | 5.8 tuntia |
| Ekskreetio | Fekaalinen ja urinaarinen |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
D(US) |
| Reseptiluokitus |
Rx-=only |
| Antotapa | Intravenoosinen |
Paklitakseli, C47H51NO14, (taksoli) on Pohjois-Amerikan länsirannikolla kasvavan lännenmarjakuusen (Taxus brevifolia, engl. Pacific yew) nilasta eristetty diterpeenirakenteinen solunsalpaaja, jonka tuottaa endofyyttinen kotelosieni Taxomyces andreanae. Paklitakseli sitoutuu mikrotubulusten tubuliiniproteiiniin ja stabiloi mikrotubulusten rakennetta sekä estää niiden fysiologista purkautumista ja normaalia toimintaa mitoosin aikana. Niiden vaikutuksesta mikrotubulukset polymeroituvat liiaksi, syöpäsolun jakautumiskehitys pysähtyy ja apoptoosi käynnistyy.
Paklitakselia käytetään monien kasvainten, kuten munasarjan, rintarauhasen, keuhkojen, ruokatorven ja kaulan alueen syövän hoidossa.
Doketakseli on paklitakselin puolisynteettinen analogi, jonka esiaste 10-deasetyylibakkatiini III on eristetty euroopanmarjakuusen (Taxus baccata) neulasista.
Aiheesta muualla
- Sienten biologia Marjo Helander & Kari Saikkonen: Symbionttiset sienet, sivu 188
- Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim: Antti Jekunen, Pentti Lehtovirta, Seppo Pyrhönen, Paklitakseli, uusi syöpälääke, 1994
- Tietoa solunsalpaajista rintasyövän hoidossa (rintasyopa.fi)
- Kyoto Encyclopedia of Genes and Genomes (KEGG): Paclitaxel (englanniksi)
- ChemBlink: Paclitaxel (englanniksi)
- MicrobeWiki: Taxomyces andreanae (englanniksi)