Nykymaailmassa Ohara:stä on tullut yhä tärkeämpi. Ja olipa se sitten henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla, Ohara:stä on tullut monenlaisia ihmisiä kiinnostava aihe. Ohara:n vaikutus on kiistaton, sillä se vaikuttaa niinkin monimuotoisiin näkökohtiin kuin talouteen, teknologiaan, terveyteen, ihmissuhteisiin ja jopa ympäristöön. Tästä syystä on olennaista analysoida perusteellisesti Ohara-ilmiö, sen vaikutukset ja mahdolliset seuraukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti kaikkia Ohara:een liittyviä näkökohtia, tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä meitä niin paljon huolestuttavasta aiheesta.
Ohara (jap. 小原流, Ohara-ryū) on ikebanan koulukunta. Sen perusti Unshin Ohara (jap. 小原雲心, Ohara Unshin) 1895-luvun lopussa Japanin länsimaisille vaikutteille avautumisen aikana. Unshin Ohara otti käyttöön laakeat astiat ikebana-asetelmissa vastauksena länsimaalaisten tuolien ja korkeiden pöytien yleistymiseen japanilaisissa kodeissa, ja edisti myös länsimaalaisten kasvien käyttöä ikebanassa. Ohara-koulun päätyylit ovat laakean astian asetelmat (moribana) ja korkean astian asetelmat (heika), jotka jaetaan vielä viiteen alatyyliin: pystysuuntaiset, vinosuuntaiset, laskeutuvat, taivaiset ja kontrastiasetelmat. Koulukunta korostaa ainoana sääntönään asettelijan kasvia kohtaan tuntemien tunteiden ilmaisemista ja perustaa asetelmat neljälle eri metodille: väri, massan efekti, linja ja abstraktius.
Ohara-koulukunnan johtajina ovat toimineet: