Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti aihetta Magneettivuo, joka on herättänyt suurta kiinnostusta viime aikoina. Analysoimme kaikkia Magneettivuo:een liittyviä olennaisia näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään. Lisäksi tarkastelemme aiheesta tehtyjä erilaisia mielipiteitä ja tutkimuksia tarjotaksemme täydellisen ja objektiivisen näkemyksen tästä aiheesta. Tällä artikkelilla pyrimme antamaan lukijoillemme syvemmän ja selkeämmän käsityksen Magneettivuo:stä, jotta he voivat muodostaa siitä tietoisen mielipiteen. Lue lisää saadaksesi lisätietoja Magneettivuo:stä!
Magneettivuo (tunnus Φ tai täsmällisemmin erotuksena muusta vuosta ΦB tai ΦM) on magnetismin määrää kuvaava suure, magneettivuon tiheyden vuo tietyn pinnan läpi. Magneettivuon yksikkö SI-järjestelmässä on weber (1 Wb = 1 V·s = 108 Mx). Magneettivuo ilmaisee pinnan läpi kulkevien magneettikentän kenttäviivojen lukumäärän, kun magneettivuon tiheys ilmaisee niiden tiheyden.
Yleisesti magneettivuo pinnan A läpi saadaan magneettivuon tiheyden B pintaintegraalina
Mikäli magneettivuon tiheys on vakio ja vektori B muodostaa kulman tasopinnan A normaalivektorin kanssa, magneettivuo saadaan kaavasta
Kelan sisällä magneettivuo on verrannollinen itseisinduktanssiin L, virtaan I ja kierrosten lukumäärään N seuraavasti:
Gaussin laki magneettikentille (Maxwellin II laki) integraalimuodossa esitettynä kertoo, että magneettivuo jokaisen umpinaisen pinnan läpi häviää:
Laki voidaan esittää myös differentiaalimuodossa, jonka mukaan magneettivuon tiheyden lähteisyys kaikkialla on nolla:
Esitettynä differentiaalimuodossa laki siis lausuu, että magneettisia monopoleja ei ole ja integraalimuodossa, että kenttäviivoilla ei ole alkua eikä loppua vaan ne ovat umpinaisia silmukoita .