Luc Ferrari
Tässä artikkelissa aiomme puhua Luc Ferrari:stä, aiheesta, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja joka on herättänyt suurta keskustelua nyky-yhteiskunnassa. Luc Ferrari on kiinnostava kohde monille ihmisille, koska sillä on suora vaikutus jokapäiväiseen elämäämme. Seuraavilla riveillä tutkimme tätä aihetta perusteellisesti ja analysoimme sen vaikutuksia, sen kehitystä ajan mittaan ja sen merkitystä eri aloilla. Epäilemättä Luc Ferrari on aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi, ja on välttämätöntä ymmärtää se perusteellisesti ymmärtääksemme paremmin ympäröivää maailmaa.
Luc Ferrari (5. helmikuuta 1929 Pariisi – 22. elokuuta 2005 Arezzo) oli ranskalainen säveltäjä, joka teki konkreettista musiikkia.
Ferrari opiskeli sävellystä Arthur Honeggerin ja pianonsoittoa Alfred Cortot'n johdolla. Hän sai myös oppia modaalisuudesta ja musiikkianalyysistä Olivier Messiaenilta. Ferrari aloitti 1950-luvun loppupuolella yhteistyön Groupe de Musique Concrèten kanssa ja jatkoi sitä vuoteen 1966. Hän avusti Pierre Schaefferia Groupe de Recherches Musicales'n perustamisessa. Hän toimi sävellysprofessorina Kölnissä 1960-luvulla ja lähti sitten Tukholmaan opettamaan kokeellista musiikkia. Tämän jälkeen Ferrari vietti vuoden Berliinissä ja sitten toimi Amiensin kulttuurikeskuksen johtajana.
Ferrari perusti vuonna 1972 elektroniikkastudio Billigin ja vuonna 1982 La Muse en Circuit -studion. 1970-luvun loppupuolella hän opetti sävellystä Pantinin konservatoriossa. Ferrari sai vuonna 1987 Prix Italian teoksesta Et si tout entière maintenant. Lisäksi hänelle myönnettiin Karl Sczuka -palkinto ja Ranskan kulttuuriministeriön suuri kansallispalkinto. Vuonna 1990 hän sai Koussevitzkyn kansainvälisen levytyspalkinnon kolmiosaisen sinfoniansa Histoire du plaisir et de la désolation levytyksestä.
Lähteet
- ↑ a b c d Luc Ferrari AllMusic
- ↑ Koussevitzky International Recording Award (KIRA) Winners Musicians Club of New York
| ||||||||||||||||||||||
