Intialainen elokuva

Muinaisista ajoista lähtien Intialainen elokuva on herättänyt ihmisten huomion ja kiinnostuksen ympäri maailmaa. Alkuperäistään nykypäivään Intialainen elokuva on ollut keskustelun, keskustelun ja pohdinnan aihe lukemattomissa yhteyksissä. Olipa kyseessä akateeminen, tieteellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen ala, Intialainen elokuva on jättänyt lähtemättömän jäljen ihmiskunnan historiaan. Tässä artikkelissa tutkimme Intialainen elokuva:n eri puolia, vaikutuksia ja merkityksellisyyttä sekä sen vaikutusta jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Syvän ja huolellisen analyysin avulla pyrimme valaisemaan tätä kiehtovaa aihetta ja sen merkitystä nykymaailmassa.

Intialainen elokuva on yleisnimitys kaikille Intian niemimaalla, nykyisen Intian alueella, tehdylle elokuville. Se jakaantuu edelleen useisiin alahaaroihin muun muassa kielten perusteella.

Intian elokuvateollisuus on tuotettujen elokuvien lukumäärällä mitattuna maailman suurin (877 pitkää elokuvaa ja 1177 lyhytelokuvaa vuonna 2003). Elokuvaliput Intiassa ovat hyvin halpoja, keskimääräinen hinta on noin 0,24 euroa. 73 % kaikista Aasian-Tyynenmeren alueen elokuvalipuista ostetaan Intiassa (yhteisarvo arvioitu 3,6 miljardiksi euroksi). Intiassa on myös maailman suurin elokuvakaupunki, Ramoji Film City. Muita vastaavia ovat Intian elokuvapääkaupungin Mumbain elokuvakaupunki sekä Noida Film City, jossa majaansa pitää 50 satelliittikanavaa sekä kansainvälinen elokuvaoppilaitos Asian Academy of Film & Television. Elokuvateollisuutta pitää yllä suurelta osin maksava yleisö. The Central Board of Film Certification of Indian mukaan jokainen intialainen käy keskimäärin neljä kertaa vuodessa elokuvissa. Hiljattainmilloin? intialainen elokuva on tullut tunnetummaksi myös muualla maailmassa, etenkin maissa joissa on intialaisperäistä väestöä.

Alueelliset filmiteollisuudet

1990-luvulla tuotetut intialaiset elokuvat kielittäin jaoteltuna

Virallinen tilastointi jaottelee Intiassa tuotetut elokuvat niiden kielten mukaan. Tämä käytäntö heijastelee osavaltioiden uudelleenjärjestelyä kielirajojen mukaan 1952–1970. Vaikka myös historioitsijat käyttävät tätä järjestelmää , se ei välttämättä kerro elokuvan tai sen ohjaajan maantieteellisestä alkuperästä. Esimerkiksi bengaliohjaaja Mrinal Sen ohjasi elokuvia orijaksi (Orissan osavaltion kieli), teluguksi (Andhra Pradesh) ja hindiksi (muun muassa Uttar Pradesh, Bihar, Madhya Pradesh). Intiassa tuotetaan elokuvia noin kolmellakymmenellä eri kielellä. Suurimmilla kielillä (hindi, bengali, marathi, kannada, tamili, telugu ja malajalam) on kaikilla oma elokuvateollisuutensa.

Katso myös

Lähteet

  1. Central Board of Film Certification of India (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Guinness World Records
  3. Thoraval, Y: "The regional Cinemas", Chapter 6, page 219-222, "The Cinemas of India"
  4. Tollywood 2020. Collins English Dictionary. Viitattu 15.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla