Tässä artikkelissa tutkimme Hatikva:n vaikutusta nykyisessä kontekstissa. Hatikva on ollut keskustelun ja analyysin aiheena jo pitkään, ja sen relevanssi on edelleen voimassa nykyisessä skenaariossa. Vuosien varrella Hatikva on ollut ratkaisevassa roolissa useilla eri aloilla yhteiskunnasta talouteen, kulttuuriin ja politiikkaan. Tällä artikkelilla pyrimme käsittelemään Hatikva:n eri puolia ja tutkimaan sen vaikutusta ja kehitystä ajan myötä. Analysoimme sen alkuperästä nykytilanteeseen, kuinka Hatikva on muokannut ja edelleen muokkaa maailmaamme paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.
הַתִּקְוָה Hatikva |
|
---|---|
Valtio | Israel |
Säveltäjä | Samuel Cohen |
Sanoittaja | Naftali Herz Imber |
Suomenkielinen nimi | "Toivo" |
|
Hatikva (hepr. הַתִּקְוָה, haTīqvā) on Israelin kansallislaulu.
Hatikvan sanoitus perustuu galitsianjuutalaisen runoilijan Naftali Herz Imberin 9-säkeistöiseen runoon Tikvateynu ("Meidän toivomme"). Imber kirjoitti runon ensimmäisen version Zolotšivissä vuonna 1878, ja runo julkaistiin hänen esikoiskirjassaan Barkai vuonna 1886. Runossa kirjoittaja kuvaa Petah Tikvan perustamista koskevia ajatuksiaan ja tunteitaan. Petah Tikva oli ensimmäisiä juutalaisia siirtokuntia turkkilaisten vallassa olleessa Palestiinassa.lähde?
Hovevei Zion -liike ja myöhemmin siionistit ottivat runon tekstin käyttöön ensimmäisessä siionistikongressissa vuonna 1897. Myöhemmin Rishon LeZionin kaupungin uudisasukkaat päivittivät tekstiä, jonka jälkeen teksti on käynyt läpi myös muita muutoksia. Nykyinen teksti perustuu alkuperäisen runon ensimmäiseen säkeistöön. Hallitseva teema jäljellä olevassa sanoituksessa on juutalaisten kaksi tuhatta vuotta vanha toivo itsenäisestä ja vapaasta kansasta Israelin maassa.lähde?
Shmuel (Samuel) Cohen sovitti runon sanat sävelmään vuonna 1888. Sävel perustuu todennäköisesti romanialaiseen kansanlauluun Carul cu boi ("Härän vetämät vaunut"), jonka Cohen kuuli lapsena Romaniassa.
Kun Israelin valtio perustettiin vuonna 1948, Hatikvasta tuli maan epävirallinen kansallislaulu. Laulusta tuli maan virallinen kansallislaulu vasta marraskuussa 2004, kun Israelin parlamentti knesset hyväksyi sen aseman muuttamalla niin kutsuttua Lippu ja vaakuna -lakia.
Juutalaiset kaikkialla maailmassa käyttävät Hatikvaa omana laulunaan. Sen vuoksi Hatikva on maailman ainoa kansallislaulu, jota lauletaan useammin sen valtion ulkopuolella, jonka kansallislaulu se on, kuin kyseisen valtion sisällä.lähde?
כֹּל עוֹד בַּלֵּבָב פְּנִימָה
עוֹד לֹא אָבְדָה תִּקְוָתֵנוּ, |
Kol od balevav penima |
Kun Israelin lapset yössä kyynelten |
Sanatarkempi suomennos voisi kuulua vaikkapa:
Niin kauan kuin sydämessä
juutalainen sielu vielä kaipaa,
ja kohti Idän äärtä,
silmä vielä katsoo Siionia,
meidän toivomme ei ole vielä menetetty,
kahden tuhannen vuoden toivo
olla vapaa kansakunta omassa maassa,
Siionin maassa ja Jerusalemissa.