Tässä artikkelissa aiomme lähestyä Germund Fredrik Aminoff-aihetta eri näkökulmista, jotta voimme tarjota siitä täydellisen ja rikastuttavan näkemyksen. Läpi tekstin tutkimme Germund Fredrik Aminoff:n esittämiä monia puolia, analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla ja sen merkitystä nykyään. Kriittisellä ja reflektoivalla lähestymistavalla syvennymme Germund Fredrik Aminoff:n eri puoliin ja tarjoamme lukijalle syvän ja yksityiskohtaisen käsityksen aiheesta. Tutkimuksen, analyysin ja suositusten avulla pyrimme valaisemaan Germund Fredrik Aminoff:tä ja tarjoamaan tietoon perustuvan näkökulman, joka kannustaa keskusteluun ja pohdiskeluun.
Germund Fredrik Aminoff (25. heinäkuuta 1796 Rantasalmi – 21. toukokuuta 1876 Helsinki) oli suomalainen filosofi ja filosofian professori.
Aminoffin vanhemmat olivat majuri Germund Fredrik Aminoff ja Helena Katarina Rehbinder. Hän pääsi ylioppilaaksi Turussa 1812 sekä Uppsalassa 1817 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1824 ja filosofian tohtoriksi Uppsalassa 1827.
Aminoff toimi Uppsalan Suomalaisen osakunnan kuraattorina vuosina 1818–1824. Hän toimi Aleksanterin yliopiston filosofian dosenttina vuonna 1831 ja filosofian apulaisena samasta vuodesta. Aminoff nimitettiin professoriksi vuonna 1838. Hän toimi teoreettisen ja käytännöllisen filosofian vt. professorina vuodesta 1848, vakinaisena 1849–1852. Filosofina Aminoff oli hegeliläinen.
Aminoffille myönnettiin Pyhän Annan ritarikunnan kolmannen luokan risti vuonna 1858.
Aminoff toimi Helsingfors lyceumin esimiehenä vuosina 1841–1845 ja painotarkastuskomitean jäsenenä vuosina 1847–1865. Aminoffin puoliso oli Beata Sofia von Essen (1809–1890). Heillä oli seitsemän lasta joista tunnetuin lienee valtioneuvos Torsten Johan Aminoff (1847–1936), yksi muista oli metsänhoitaja Adolf Otto Aminoff (1840–1888).
|