Ernst Lohrmann
Nykymaailmassa Ernst Lohrmann:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe kaikenikäisille ja -taustaisille ihmisille. Tekniikan ja globalisaation myötä Ernst Lohrmann on saavuttanut ennennäkemättömän merkityksen modernissa yhteiskunnassamme. Sekä henkilökohtaisella että ammatillisella tasolla Ernst Lohrmann:llä on ratkaiseva rooli jokapäiväisessä elämässämme, ja se vaikuttaa päätöksiimme, ihmissuhteihimme ja tapaamme nähdä maailma. Tästä syystä on välttämätöntä ymmärtää perusteellisesti Ernst Lohrmann ja sen vaikutukset, jotta nykymaailmassa voi navigoida onnistuneesti. Tässä artikkelissa tutkimme eri näkökohtia ja näkökulmia, jotka liittyvät Ernst Lohrmann:een, jotta voimme valaista tätä nykyään niin tärkeätä aihetta.
Ernst Bernhard Lohrmann (30. kesäkuuta 1803 Westfalen – 17. kesäkuuta 1870 Tukholma, Ruotsin kuningaskunta) oli saksalaissyntyinen suomalainen kirkkoihin ja julkisiin rakennuksiin erikoistunut arkkitehti.
Lohrmannin vanhempien nimet eivät ole tiedossa. Hänen vaimonsa oli Julie Stagge. Lohrmann opiskeli ensin Göttingenissä vuodesta 1821 alkaen ja suoritti sitten Berliinissä maanmittausalan tutkinnon vuonna 1827. Valmistuttuaan hän toimi Preussissa maa- ja vesirakennusten tarkastajana, kunnes siirtyi Suomeen vuonna 1841.
Hän toimi Carl Ludvig Engelin jälkeen Suomen intendentinkonttorin päällikkönä ja myöhemmin yleisten rakennusten ylihallituksen ylitirehtöörinä, mistä tehtävästä hän erosi vuonna 1867. Lohrmannin toimintaa on arvostettu sen vuoksi, että hän uudisti, laajensi ja kehitti intendentinkonttoria. Hän loi muun muassa lääninarkkitehtijärjestelmän ja uudisti intendentinkonttorin organisaation ja ohjesäännön.
Arkkitehtina Lohrmann vaikutti Suomessa uusgotiikan vakiinnuttajana. Hänen aikanaan tapahtui Suomen rakennustaiteessa huomattava tyylillinen muutos, kun siirryttiin uusklassismista kertaustyyleihin. Lohrmannin toiminta Suomessa oli tuloksellista rakennushallinnollisella alalla. Lääninarkkitehtien virat toivat Suomeen ruotsalaisia arkkitehteja ja toisaalta suomalaisten arkkitehtien kouluttautumisesta pidettiin tarkkaa huolta. Arkkitehtina Lohrmannia ei ole pidetty Engelin veroisena, mutta hänen rakennuksillaan koetaan olevan ansiokasta rauhallisuutta ja pidättyvyyttä.
Julkiset rakennukset Helsingissä
Lohrmannin aikana saatettiin päätökseen useita Engelin aloittamia julkisia rakennuksia. Huomattavimpia näistä ovat Nikolainkirkko, nykyinen Helsingin tuomiokirkko, jonka pienet kulmatornit ja sivupaviljongit ovat Lohrmannin suunnittelemia. Lohrmannin omaa arkkitehtuurin jälkeä Helsingissä edustavat muun muassa seuraavat:
- Aleksanterin yliopiston kliinillinen laitos eli ns. Uusi klinikka, Unioninkatu 33, suunniteltu 1842, valmistunut 1848 (nykyään yliopiston Aleksanteri-instituutti)
- Vanha postitalo, Snellmaninkatu 6, suunnniteltu 1851, valmistunut 1853 (nykyään finanssivalvonta)
- Valtion rahapaja Katajanokalla, suunniteltut 1861, valmistunut 1864 (nykyään ulkoministeriön tiloja)
Yksityisille suunniteltuihin rakennuksiin kuuluu Aurora Karamzinin omistuksessa ollut Hakasalmen huvila Etu-Töölössä vuodelta 1843 (nykyään Helsingin kaupunginmuseo).
Kirkot
Lohrmann suunnitteli intendentinkaudellaan useita merkittäviä kirkkorakennuksia. Sen jälkeen hän myös suunnitteli hyvin monia toteutettuja kirkkoja.
- Ruokolahden kirkko, puinen (1852)
- Humppilan kirkko, puinen (1852). Paloi vuonna 1917. Uuden kirkon suunnitteli Josef Stenbäck.
- Enontekiön kirkko, puu (1858). Tuhottiin Lapin sodassa vuonna 1944. Uuden kirkon suunnitteli Veikko Larkas.
- Ylistaron kirkko, kivi ja tiili (1846–51). Kirkko on ensimmäinen kertaustyylejä edustava ns. uusgoottilainen kirkko Suomessa.
- Kuhmalahden kirkko, puu (1846)
- Simon kirkko, puu (1846)
- Suomusjärven kirkko, puu (1849)
- Juuan kirkko, puu (1851)
- Lapväärtin kirkko, tiili (1851)
- Rääkkylän kirkko, puu (1851)
- Muolaan kirkko, kivestä ja tiilestä (1852). Tuhoutui talvisodassa 1939-40.
- Utsjoen kirkko, kivestä (1853)
- Kestilän kirkko, puu (1855)
- Kiikalan kirkko, puu (1859)
- Pyhän Henrikin katedraali (1860)
- Juvan kirkko, harmaakivi (1863)
- Mäntsälän kirkko, tiili (1866)
- Tuusniemen kirkko, puu (1869)
Hänen suunnitelmiensa pohjalta toteutettiin hänen kuolemansa jälkeen:
- Pihlajaveden kirkko, puu (1871). Suunniteltu Ludvig Isak Lindqvistin kanssa
- Kuivaniemen kirkko, puu (1874)
- Rautavaaran kirkon kellotapuli, puu (piirustukset 1858, valm. 1888)
Hän suunnitteli myös yhdessä A. F Granstedtin kanssa Ylöjärven puukirkkoa vuonna 1850 ja Kerimäen suurta puukirkkoa vuonna 1847.
Muut työt
- Mendtin talo, Pyhän Annan tori, Viipuri (1847)
- Hyvän mielen talo (entinen Oulun kruununmakasiini), Myllytulli, Oulu (1849–1851)
- Savonlinnan museo (entinen Savonlinnan kruununmakasiini), Riihisaari, Savonlinna (1852)
- Pielisjoen linna, Joensuu (1852)
- Turun vankila, 1853
- Söderskärin majakka 1862
- Kristiinankaupungin raatihuone (1865)
Lähteet
- Ilmari Heikinheimo: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 474.
Viitteet
- ↑ a b c d Kolbe, Laura (päätoim.): Suomen kulttuurihistoria: 5. Viisisataa pienoiselämäkertaa, s. 169–170. Helsinki: Tammi, 2004. ISBN 951-31-1846-0.
- ↑ Unioninkatu 33 (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
- ↑ Snellmaninkatu 6 (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
- ↑ Katajanokanlaituri 3 (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
- ↑ Ullankatu 2 (Arkistoitu – Internet Archive) Korttelit.fi. Viitattu 22.2.2011.
- ↑ Arkistoitu kopioPohjois-Savon kulttuuriympäristöselvitys osa 2 (pdf) (s. 193, ISBN 978-952-5759-29-7 (pdf)) 2011. Pohjois-Savon liitto, pohjois-savo.fi. Arkistoitu 30.8.2021. Viitattu 19.9.2020.
- ↑ Pasi Kovalainen: Hyvän mielen talo. Oulun kruununmakasiinin 152 ensimmäistä vuotta., s. 24-26. Riihisäätiö ja Hyvän mielen talo ry., 2003. ISBN 951-98706-1-X.
- ↑ Rakennettu kulttuuriympäristö. Valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt 1993 -luettelo. Museovirasto. Viitattu 4. helmikuuta 2007.
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ernst Lohrmann Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
