Tänään haluamme käsitellä aihetta, josta on tullut erittäin tärkeä tänään: Belgian Kongo. Puhummepa sitten Belgian Kongo:n merkityksestä nyky-yhteiskunnassa, sen vaikutuksesta ihmisten elämään tai jopa sen merkityksestä historiassa, tämä on aihe, joka ei lakkaa herättämästä kiinnostusta. Alkuperäistään sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämään Belgian Kongo on ollut keskustelun ja pohdinnan kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme Belgian Kongo:n eri puolia ymmärtääksemme sen todellisen laajuuden ja merkityksen elämässämme.
Belgian Kongo Congo belge (ranskaksi) Belgisch-Kongo (hollanniksi) |
|||
---|---|---|---|
1908–1960 |
|||
|
|||
Valtiomuoto | Belgian siirtomaa (monarkia) | ||
Kuningas |
Leopold II (1908–1909) Albert I (1909–1934) Leopold III (1934–1951) Baudouin I (1951–1960) |
||
Pääkaupunki |
Boma (1908–1926) Léopoldville (1926–1960) |
||
Pinta-ala | |||
– yhteensä | 2 344 858 km² | ||
Väkiluku (1960) | 16 610 000 | ||
– väestötiheys | 7,1 / km² | ||
Historia | |||
– perustettiin | 15. marraskuuta 1908 | ||
– itsenäisyys | 30. kesäkuuta 1960 | ||
– yhdistyi | heinä-elokuu 1960 | ||
Viralliset kielet | ranska, flaami | ||
Valuutta | Belgian Kongon frangi | ||
Tunnuslause | Travail et Progrès | ||
Edeltäjä | Kongon vapaavaltio | ||
Seuraaja | Kongon demokraattinen tasavalta |
Belgian Kongo oli nykyisen Kongon demokraattisen tasavallan alueella vuosina 1908–1960 sijainnut Belgian siirtomaa. Siirtomaa syntyi, kun Belgia otti haltuunsa Kongon vapaavaltion, joka oli ollut kuningas Leopold II:n henkilökohtaista omaisuutta. Belgian Kongo itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960 nimellä Kongo, joskin yleiseen käyttöön yleistyi tarkentava nimitys ”Kongo (Léopoldville)”. Syynä tähän oli Ranskan Kongon itsenäistyminen samana vuonna, myös sen valittua nimekseen Kongon.
Leopold II luopui omistuksestaan Kongon vapaavaltioon, kun tieto hänen hallintonsa julmuudesta levisi halki Euroopan. Kongon vapaavaltio liitettiin emämaahansa 18. marraskuuta 1908. Kongoon määrättiin kenraalikuvernööri hoitamaan siirtomaan asioita, ja Brysseliin perustettiin siirtomaaministeriö.
Kongon olot paranivat Belgian otettua sen hallintaansa. Siirtomaahallinto ei pyrkinyt ratkaisemaan yhteiskunnallisia ongelmia. Poliittinen valta ja virkakoneisto pysyivät täysin valkoisten käsissä aina 1950-luvun lopulle saakka. Kongolaisten koulutus oli lähetyssaarnaajien käsissä ja rajoittui yleensä alakouluopetukseen. Opintoja saattoi jatkaa, jos tähtäsi pappisuralle, mutta vasta vuonna 1954 ensimmäinen kongolainen pääsi muuhun korkeakouluun kuin opiskelemaan papiksi.
Belgian Kongossa oli runsaat luonnonvarat, ja sen kaivokset tuottivat Belgialle huomattavasti raaka-aineita.
Vuonna 1915 Kongosta löydettiin uraania, minkä vuoksi maahan perustettiin yksi maailman ensimmäisistä uraanikaivoksista. Toisen maailmansodan aikana Belgian Kongo oli tärkeä uraanin toimittaja Yhdysvalloille. Sieltä kaivettua uraania käytettiin myös atomipommin keksimiseen johtaneessa Manhattan-projektissa ja Hiroshimaan pudotetussa pommissa.
Belgian Kongoa hallitsi kaikkiaan kymmenen emämaan edustajaa tittelillä kenraalikuvernööri (ransk. Gouverneur général).