Nykyään Attiwendaronkit on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi jokapäiväisen elämän eri alueilla. Tekniikan ja globalisaation myötä Attiwendaronkit:stä on tullut keskeinen keskustelu- ja kiinnostuksenkohde monille. Sekä akateemisesti että henkilökohtaisesti Attiwendaronkit on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua sen vaikutuksista ja seurauksista. Olipa kyseessä sosiaalinen, poliittinen, taloudellinen tai tieteellinen konteksti, Attiwendaronkit on synnyttänyt loputtomia pohdintoja ja tutkimusta, joka pyrkii selvittämään sen monimutkaisuutta ja seurauksia tämän päivän yhteiskunnalle. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Attiwendaronkit:n tärkeimpiä ulottuvuuksia ja sen vaikutuksia ympäristöömme.
Attiwendaronk (huronin kieltä, merkitys luultavasti "kieltämme ymmärtävät") oli irokeesien kielikuntaan kuuluva intiaanikansa, jonka elinalue käsitti alueita Ontariojärven länsipäässä ja Niagaran kannaksella, Ontarion provinssissa Kanadassa ja New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Kansan viidestä heimosta kolme, attiragenrega, antouaronon ja onguiaronon elivät Ontariossa ja kaksi, ahondihronon ja kakouagoga New Yorkissa. Ranskalaiset kutsuivat heitä nimellä Nation Neutre ("puolueeton kansa"), sillä he yrittivät pysyä erillään irokeesien ja huronien välisistä sodista. Muutoin he olivat sotaisa kansa ja taistelivat yhdessä tionontatien kanssa saceja, meskwakeja ja kickapuja vastaan. Kulttuurin sanotaan olleen samankaltainen kuin huroneilla ja irokeeseillä.
Vuodesta 1640 lähtien jesuiitat yrittivät tehdä lähetystyötä attiwendaronkien keskuudessa, mutta näihin suhtauduttiin vihamielisesti. Huolimatta puolueettomuusyrityksistä irokeesit pitivät attiwendaronkeja uhkana ja hyökkäsivät heidän kimppuunsa murskaten vuosina 1649-1652 koko kansan, joka oli jo ennestään kulkutautien heikentämä. Osa kansasta adoptoitiin sotavankeina irokeesiheimoihin, muut eloonjääneet pakenivat etelään ja länteen. Vuonna 1653 mainitaan Detroitin tienoilla eläneen noin 800 attiwendaronkia, mutta sen jälkeen heistä ei ole tietoa; tämä ryhmä arvatenkin sulautui seudulla eläneisiin wyandoteihin.
Vuonna 1640 attiwendarokeja oli 12 000 henkeä, nykyään ei tiettävästi yhtään täysiveristä. Atiwendaronkien mahdollisia sukulaisia on löydettävissä irokeesien seneca heimosta, joka adoptoi heitä useita satoja majavasotien aikana.