Tämän päivän artikkelissa puhumme Einsteinium:stä. Einsteinium on aihe, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja on herättänyt suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Einsteinium:een liittyviä eri puolia ja näkökohtia sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen. Analysoimme sen vaikutuksia eri alueilla sekä alan asiantuntijoiden mielipiteitä ja näkökulmia. Lisäksi tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita, joita saattaa syntyä Einsteinium:n ympärillä. Älä missaa tätä Einsteinium:n kiehtovaa tutkimusta!
| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Einsteinium | ||||
Tunnus | Es | ||||
Järjestysluku | 99 | ||||
Luokka | aktinoidi | ||||
Lohko | f-lohko | ||||
Ryhmä | - | ||||
Jakso | 7 | ||||
Tiheys | 8,84 · 103 kg/m3 | ||||
Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
Väri | hopeanvalkoinen tai metallinharmaa | ||||
Löytövuosi | 1952 | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | (252) | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | - pm | ||||
Kovalenttisäde | - pm | ||||
Van der Waalsin säde | 245 pm | ||||
Orbitaalirakenne | 5f117s2 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 29, 8, 2 | ||||
Hapetusluvut | +II, +III | ||||
Kiderakenne | - | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | kiinteä | ||||
Sulamispiste | 1 133 K (860 °C) | ||||
Kiehumispiste | - K (- °C) | ||||
Moolitilavuus | - · 10−3 m3/mol | ||||
Höyrystymislämpö | - kJ/mol | ||||
Sulamislämpö | - kJ/mol | ||||
Höyrynpaine | - Pa - K:ssa | ||||
Äänen nopeus | - m/s - K:ssa | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 1,3 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
Sähkönjohtavuus | - S/m | ||||
Lämmönjohtavuus | - W/(m·K) | ||||
CAS-numero | 7429-92-7 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Einsteinium on alkuaine numero 99, ja sen kemiallinen merkki on Es (lat. einsteinium) sekä CAS-numero 7429-92-7. Yhdysvaltalainen tutkijaryhmä löysi sen samoin kuin fermiuminkin Eniwetokin vetypommiräjäytyksen jälkeen vuonna 1952, mutta turvallisuussyistä tietoa salattiin aina kesään 1955 asti. Tutkijat päättivät nimetä alkuaineen einsteiniumiksi kunnianosoituksena samana vuonna kuolleelle Albert Einsteinille. Kyseistä ainetta voidaan valmistaa muun muassa hiukkaskiihdyttimissä säteilyttämällä erästä uraanin isotooppia typpi-ioneilla. Punnittavia määriä einsteiniumia saatiin ensi kerran tuotettua vuonna 1961, aluksi vain 0,01 µg. Pysyvimmän isotoopin (252Es) puoliintumisaika on noin 472 päivää.
Toistaiseksi einsteiniumille ei ole keksitty mitään kaupallista tai tieteellistä käyttötarkoitusta puhtaan perustutkimuksen ulkopuolella.
Vain muutamia einsteiniumyhdisteitä on valmistettu. Einsteiniumin kemian selvittämistä vaikeuttaa syntetisoinnin hankaluus ja radioaktiivisuuden aiheuttama nopea hajoaminen sekä lämmöntuotto. Kuten kaikki aktinoidit, einsteinium on sangen reaktiivistä ainetta. Ensimmäisten yhdisteiden joukossa opittiin tuntemaan einsteiniumoksidi Es2O3 ja einsteiniumin halidit. Kiderakenne tunnetaan yhdisteille EsCl3, EsOCl, Es2O3, EsBr3, ja einsteinium(III)jodidille EsI3.
Einsteinium esiintyy yleensä hapetusluvulla +III, varsinkin kiinteissä yhdisteissä ja liuoksissa. Toisin kuin useimmilla muilla aktinoideilla, sillä on lisäksi hapetusluvun +II yhdisteitä, varsinkin kiinteässä olomuodossa. Hapetusluku +IV on ennustettu, mutta näiden yhdisteiden olemassaolo on epävarmaa.
Einsteiniumin kaikki isotoopit ovat radioaktiivisia. Sen pitkäikäisin isotooppi on 252Es (puoliintumisaika 472 päivää), mutta tämän valmistaminen on vaikeaa. Yleensä einsteiniumin kemiallisia tai fysikaalisia ominaisuuksia tutkittaessa käytetään isotooppeja 253Es ja 254Es.
|
EC = Elektronisieppaus |