Nykymaailmassa Cerium:stä on tullut yhä tärkeämpi monilla alueilla. Olipa kyseessä teknologia, politiikka, kulttuuri tai jokin muu arkielämän osa-alue, Cerium:stä on tullut ajankohtainen aihe, joka kiinnittää suuren joukon ihmisiä ympäri maailmaa. Yhteiskuntavaikutuksistaan tulevaisuuden vaikutuksiin Cerium:stä on tullut keskustelun ja pohdinnan lähde, joka synnyttää loputtomia mielipiteitä ja näkökulmia. Tässä artikkelissa analysoimme perusteellisesti Cerium:n merkitystä ja sen vaikutusta nykyiseen todellisuutemme.
| |||||
Yleistä | |||||
Nimi | Cerium | ||||
Tunnus | Ce | ||||
Järjestysluku | 58 | ||||
Luokka | Lantanoidit | ||||
Lohko | f | ||||
Ryhmä | - | ||||
Jakso | 6 | ||||
Tiheys | 6,77 · 103 kg/m3 | ||||
Väri | teräksenharmaa | ||||
Löytövuosi, löytäjä | 1803, Jöns Jacob Berzelius, Wilhelm von Hisinger ja Martin Heinrich Klaproth | ||||
Atomiominaisuudet | |||||
Atomipaino (Ar) | 140,116 | ||||
Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 185 pm | ||||
Kovalenttisäde | 165 pm | ||||
Van der Waalsin säde | - pm | ||||
Orbitaalirakenne | 4f15d16s2 | ||||
Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 19, 9, 2 | ||||
Hapetusluvut | +III, +IV | ||||
Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC) | ||||
Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
Olomuoto | kiinteä | ||||
Sulamispiste | 1 068 K (795 °C) | ||||
Kiehumispiste | 3 716 K (3 443 °C) | ||||
Höyrystymislämpö | 414 kJ/mol | ||||
Äänen nopeus | 2100 m/s 293,15 K:ssa | ||||
Muuta | |||||
Elektronegatiivisuus | 1,12 (Paulingin asteikko) | ||||
Ominaislämpökapasiteetti | 0,192 kJ/(kg K) | ||||
Sähkönjohtavuus | 1.4×106 S/m | ||||
CAS-numero | 7440-45-1 | ||||
Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa |
Cerium on kemiallinen lantanoideihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ce (lat. cerium) ja järjestysluku 58 sekä CAS-numero 7440-45-1. Tiheys on 6,75 g/cm3. Sen sulamispiste on 1 071 K (798 °C) ja kiehumispiste 3 699 K (3 464 °C).
Cerium on teräksenharmaa, kiiltävä metalli, joka hapettuu kosteassa ilmassa. Hapot ja kuuma vesi reagoivat ceriumin kanssa, jolloin kehittyy vetyä. Puhdas cerium todennäköisesti syttyy, jos sitä raaputtaa veitsellä.
Ceriumia käytetään pyroforisissa metalliseoksissa, muun muassa sytyttimien kivissä. Lisäksi ceriumia on käytetään myös itsepuhdistavissa uuneissa ja kestomagneeteissa.
Ceriumin löysivät Jöns Jacob Berzelius, Wilhelm von Hisinger ja Martin Heinrich Klaproth vuonna 1803. Nimensä alkuaine sai kääpiöplaneetta Cereksen mukaan, joka oli löydetty pari vuotta aikaisemmin. Cerestä pidettiin alkuaineen nimeämisen aikaan vielä planeettana.
Cerium(IV)oksidia lisätään eräisiin lasilaatuihin, joita käytetään esimerkiksi ydinvoimaloissa, röntgenlaitteissa ja televisioissa. Ceriumoksidi suojaa lasia röntgen- ja ultraviolettisäteilyltä. Ceriumoksidia käytetään myös autojen katalysaattoreissa.
Ceriumsulfidia käytetään punaisena väriaineena, jolla värjätään laatikoita, leluja ja kotitaloustavaroita.
Ceriumnitraattia lisättiin aikoinaan kaasuvalojen sukkaan, jotta kaasu paloi puhtaammin.
Luonnossa esiintyvä cerium koostuu neljästä isotoopista: pysyvästä 140Ce (osuus 88,48 %) ja kolmesta radioaktiivisesta, jotka ovat 142Ce (11,08 %), 138Ce (0,25 %) ja 136Ce (0,19 %). Alkuaineella on yhteensä 38 tunnettua radioaktiivista isotooppia joiden massaluvut vaihtelevat välillä 119–157 ja joiden puoliintumisajat vaihtelevat 1,02 sekunnista (151Ce) 5×1016 vuoteen (142Ce).